Elämä on ollut joltistakin matalalentoa viime viikot. Viimeisiä viikkoja virkatyössä vedellään alasajon merkeissä ja samalla koitetaan rakentaa Hetaa eteenpäin. Ylimääräistä aikaa ei juurikaan jää ja jos tulee sellainen olo, että ehtisi jopa istahtaa, muistaa heti, että jono hommia on kuitenkin odottamassa, kunhan viitsii muistella.

Matalalentoa, mutta mielenkiintoista, ei saa saada väärää käsitystä. Ei tylsää vaan mukavaa. Joulun lähestyminen alkaa jo tuntua tutinana ytimissä. Ensimmäiset joulun lahjatavaratkin ovat jo varastoon tulleet - jouluaskartelu-aikahan on juuri nyt parhaimmillaan ja niitten kauppa käy sekä myymälässä että verkkokaupassa jo kovasti - mutta ne lahjapuolen jutut laitetaan esille vasta tuossa pikkujoulun tietämissä. Tänään juuri sain yhdeltä sammakolta upeita käsintehtyjä käsipyyhkeitä joulun väreissä, teki mieli hotkaista ne suuhunsa, olivat NIIN herkullisen näköisiä.

Pitäisi jotenkin jouluisesti puotia sisustaa, ostinkin jo sellaisia isoja ruosteisen näköisiksi työstettyjä kulkusia (halkaisija varmaan jotain 7-8 senttiä), joista lähtee mun mielestä ihan sellainen poronkellon ääni. Ne ajattelin oveen ripustaa narulla jotenkin niin, että kun asiakas sisään tulee, ne kumeasti kalkattaisivat. Hiukan jouluvalaistusta ja joulun värejä ja tietysti ne jouluiset myyntiartikkelit, eiköhän niistä aineksista Hetan puodin ensimmäinen joulu synny. Hmm, tuoksuja ei myöskään saa unohtaa.......... jotain täytyy silläkin rintamalla kehittää.

Yksille joulumarkkinoille ollaan jo paikka varattu, yhdet tai kahdet vielä hyvin ohjelmaan sopisivat, kunhan vaan bongaa ajoissa, jotta ehtii pöydän varaamaan. Varmuudella mennään kuitenkin Mynämäelle, Mietoisten maamiesseuran talolla on joulumarkkinat 16.12. Viime vuonna kävin asiakkaana siellä ja tungos oli valtava ja se sopii joulunalustapahtumaan oikein hyvin. Ehkä sitten saa jotain myös myytyäkin - joulukorttiaika tosin tuolloin on jo ohi, niitten kanssa pitäisi johonkin päästä joulukuun alussa esille. Se ainakin on varmaa, että jos ei asiakkaita ole, niin ei kauppakaan käy.

Tänään on vietetty isänpäivää kaikessa rauhassa. Kurja keli, mutta muuten mukava päivä on ollut. Huomenna taas virkatyöhön Turkuun. Näistä vissiin kuudesta viikosta joita tätä vuotta on jäljellä, mulla on kaksi viikkoa lomaa, joten faktisesti työpäiviä ei todellakaan ole montaa jäljellä. Pikkuhiljaa alkaa ajoittain pakokauhun tapainen vallata alaa - kuinka järkevä tekemäni ratkaisu oli vai oliko se täysin järjetön ja tuleeko konkurssi eteen. Kai tämä panikoinnin tapainenkin kuuluu asiaan, muistan eläneeni samoissa fiiliksissä edellisessä isossa elämänmuutoksessa vuonna 98, jolloin vaihdoin työpaikkaa - ja se oli sentään palkkatyöstä toiseen saman talon sisällä, että paljon pienemmästä asiasta oli kysymys kuin nyt. (Saa rauhoitella, että kyllä kaikki hyvin menee..............)

Tällaisia meille tänne Vehmaalle kuuluu, lunta odotellaan, että saataisiin valoa tähän vallitsevaan pimeyteen, muutoin "ei kurjuutta kummempaa", kuten sammakkoprinssillä on tapana sanoa. Ja nyt Heta-täti menee touhuamaan isänpäivä-päivällistä pöytään, jotta ehditään katsoa Suomi-Ruotsi-matsi (siis jääkiekkoa, Ansku, jääkiekkoa), joka tuossa illansuussa tulee telkusta. Käsityökin täytyy ehtiä valkata valmiiksi esille...

Päättymässä olevaa viikkoa pahempaa toivottavasti ei tulla näkemään, parempia aikoja toivottelen kaikille kanssaihmisille. Ihmisen ei ole pakko olla ihmiselle susi.