Mä olen sanaton.

Kukaan ei usko, millainen härdelli täällä aamulla oli. Mä olin paikalla enkä siltikään usko! TOIVOIN tätä enkä siltikään usko. Ensimmäiset asiakkaat ilmestyivät pihaan noin kahtakymmentä vaille kymmenen aamulla ja avattiin sitten ovi, eihän ihmisiä kehtaa pihassa seisottaa eikä siellä sisällä mitään suuria salaisuuksia paljasteltu. Kymmentä vaille kymmenen jo tuli seuraava seurue ja siitä alkoikin sitten kansanvaellus, joka kesti tuonne lähemmäs kello kahteen asti.

Kymmenen ja kahdentoista välillä porukkaa oli aika ajoin niin paljon, että ei liikkeessä sisällä meinannut liikkumaan päästä. Vanhempi tytär oli kassassa enimmän osan aikaa, Ansku hoiteli liikkeessä puotipuksun virkaa, Heta juoksi tonne ja tänne, jutteli ihmisten kanssa ja toimitteli asioita ja selvitteli hintoja jnejnejne ja yksi satunnainen sammakko piti huolta avajaispäivän kahvituksesta pihan puolella. Sammakkoprinssi loihti raikasta ilmaa sinne missä sitä tarvittiin, vessapaperia kun se loppui, roskiksia sinne missä niistä oli pula, lisää pullaa kun vanhat oli syöty ja kahvitilan sisälle kun ulkona alkoi sataa. Ihania ihmisiä kaikki!

Asiakkaista enin osa tuntui olevan tyytyväisiä käyntiinsä Hetassa. Joukossa oli ilahduttavan paljon paikallisia, heidät kun saisi kunnolla aktivoitua, voisi talviaukioloakin ehkä laajentaa. Jokunen kyseli kursseista, sanoin, että suunnitteilla on, samoin kotikutsutoiminta, jota jo viime syksynä aloin mietiskellä. Yksi visainen Fiskars-pulmakin on jo selvittelyssä, toivottavasti pystyn olemaan avuksi ja saadaan työkalu tarvitsevalle.

Lehti-ilmoitus oli kuulemma ollut näkyvä ja mukava, tosi monet kyselivät liikkeen nimen alkuperää ja kertoivat kiinnittäneensä ensin huomiota nimeen ja sitten vasta siihen, mitä siellä myydään. Ja moni korosti vielä erikseen, että oli nimestä kiinnostunut nimenomaan positiivisessa mielessä.

Ja niistä valokuvista. Mun piti ottaa "paljon valokuvia" ja tehdä hieno kuvareportaasi avajaispäivästä. Mutta jos valita saa, niin kyllä mä mieluummin otan tämän ihmispaljouden kuin luppoaikaa kameran kanssa kuljeskeluun. KAKSI KUVAA oli koko päivän saldo ja nekin otti tytär hetkestä, jolloin Helsinki-Vantaa -akseli oli saman kuvan ulottuvilla Hetan ja Anskun kanssa. Pääkaupunkiseudultahan saimme avajaisiin vieraiksi niin Taavan, Maijun kuin Tiinankin sekä Heli M:n, joka ei bloggaa mutta seuraa ja kommentoi meidän muiden juttuja aktiivisesti. Kaikki nämä toivat ihania lahjoja ja kortteja tullessaan, lisäksi naapurista käytiin tuomassa paketti ja vanhempani köröttelivät bussilla Vehmaalle tuomaan äitini askartelemat (ylläri-ylläri) kukkaset tyttärelleen.

Tarttis varmaan hankkiutua unten maille, mutta jotenkin kone käy vielä jollain ei-ihan-normaaleilla-kierroksilla. Outo, omituinen, ihana päivä, josta olen kiitoksen velkaa jokaiselle Hetassa tänään poikenneelle. Loitte uskoa tulevaan! Unelmani on käynyt toteen, mutta tarina jatkuu............