Tänään oli sitten ensimmäinen "tavallinen" kauppapäivä Heta ja sammakossa. Eilisestä härdellistä ei tietenkään ollut jälkeäkään. Asiakkaita kuitenkin kävi pitkin päivää, silloin tällöin joku aina putkahti ovesta sisään.

Totesin, että tämän alan kauppa on kiitollinen paikka olla töissä silloinkin, kun asiakkaita ei jatkuvasti ole palveltavana. Koko ajan voi näet halutessaan tehdä jotain järjellistä. Monen muun alan liikkeessä ei pysty tekemään mitään muuta kuin järjestelemään hyllyjä tai istumaan tiskin takana - siis vain odottamaan -  jos asiakkaita ei ole. Mä otin aamulla sizzixin pöydälle ja aluksi stanssasin sammakoita hintalapuiksi ja muuhun puodin käyttöön. Sitten vaihdoin sellaiseen pergamentti-stanssiin ja otin A2:n kokoisia mulperi- ja thai-papereita ja aloin stanssata.

Pirre (vanhempi tytär) piirsi uniikkeja hevos-t-paitoja yhdessä nurkassa (taustalla kirpputori-kirjahylly, edessä lattialla mittääntekemätön postikorttiteline, johon mahtuu sellainen 10x15-kokoinen maisemapostikortti, mutta ei kortti ja kuori sellofaanissa).

Tässä kuva yhdestä paidasta. Niitä on nyt yhteensä viitisentoista ja kaikki ovat erilaisia. Asiakkaatkin ihan selkeästi tykkäävät katsoa kun puodissa puuhastellaan, kyselevät ja ihmettelevät (niinhän teen kyllä itsekin kun kiertelen tällaisissa paikoissa).

Sahve (nuorempi tytär) laputti Hetan oman tuotannon käsitöitä, joita ei avajaisiin vielä ehditty laputtaa ja alkoi tämän jälkeen askarrella kortteja.

Kiva päivä tänäänkin ja meni nopeasti kun ei lojuttu tyhjänpanttina vaan touhuiltiin. Hinnoittelukonekin saatiin toimimaan kun toimittajallensa aamulla soitin ja ensin saatiin heidän päässään kone samaan jamaan kuin meillä oli, kunnes saatiin asiantuntevia neuvoja. Ymmärsi pulmamme, kun oli saanut heidän koneen täysin juntturaan.